Porovarkaudet Lapissa: uhri menetti lähes koko karjansa, syyllinen jäi kiinni ottamatta
Enontekiöläinen poromies Hannu Magga menetti lähes kaikki poronsa 1990-luvulla – syyllistä ei koskaan saatu kiinni. Yle.fi raportoi, että sama ilmiö vaivaa Lappia edelleen.
Porokarjan katoaminen vei terveyden ja talouden – syyllistä ei saatu kiinni
Enontekiöläisellä poronhoitajalla Hannu Maggalla oli 1990-luvun alussa yksi alueen suurimmista porokarjoista. Ensin katosi 200 vaadinta. Seuraavana vuonna vielä enemmän. Vuosi toisensa jälkeen karja pieneni, kunnes tuhatpäisestä tokasta oli jäljellä 17 poroa.
Yle.fi:n mukaan naapureiden karjat eivät kutistuneet samalla tavalla. Kukaan ei kertonut nähneensä mitään – vaikka kaikkien sanottiin tietävän jotain. Ketään ei silti saatu kiinni.
Maggalle menetys oli kokonaisvaltainen: porokarjan mukana katosivat talous ja terveys. Jupakasta seuranneet velat menivät ulosottoon, ja hän sai ne maksettua kokonaan vasta tänä syksynä.
Porovarkaudet nousivat taas otsikoihin
Maggan tapaus ei ole Lapissa ainutlaatuinen. Tänä vuonna käräjäoikeuksissa on käsitelty useita porotalouteen liittyviä rikoksia. Laajinta, Ylä-Lappiin sijoittuvaa juttua on tutkinut myös keskusrikospoliisi. Lokakuun lopulla syyttäjä ilmoitti nostaneensa syytteet 18 henkilöä vastaan useista vakavista rikoksista.
Syyttäjän mukaan kyse on vuosia jatkuneista, laajamittaisista ja suunnitelmallisista porovarkauksista, jotka paljastuivat vasta poliisin oman tutkinnan kautta. Samassa vyyhdessä epäillään myös petovahinkoja ja porovahinkoja koskevien korvausten hakemista väärin tiedoin – sekin on miljoonien eurojen luokkaa. Suomen valtio maksoi viime vuonna suurpetojen tappamista poroista korvauksia noin 10 miljoonaa euroa.
Yksinkertainen rikos, vaikea todistaa
Poliisi tunnustaa ongelman: porovarkaus on yhtä aikaa yksinkertainen ja hankala rikos. Poro on helppo ottaa, mutta vaikea todistaa varastetuksi.
Oulun yliopiston Giellagas-instituutin apulaisprofessori Tapio Nykänen selittää, että saamelaisessa poronhoidossa on historiallisesti ollut omia sisäisiä normeja. Ennen vanhaan toisen poro saatettiin ottaa tarpeen vaatiessa ruuaksi yhteisön hiljaisella luvalla – tällaista poroa kutsuttiin niestaporoksi, ja Nykäsen mukaan sitä voidaan nykytermein pitää saamelaisena tapaoikeutena.
Suoraa yhtäläisyysmerkkiä vanhan perinteen ja nykyisten rikosepäilyjen välille Nykänen ei kuitenkaan vedä. "Varmasti poron varastaminen tänä päivänä on kulttuurisesti lähempänä minkä tahansa tavaran varastamista. Kyse ei ole enää vanhoista niestaporoista", hän toteaa.
Valtaa ja asemaa porojen kautta
Porokarjan koko ei merkitse vain taloudellista varallisuutta. Paliskunnan kokouksessa äänivalta määräytyy osakkaan omistamien porojen määrän mukaan – jolloin karjan supistaminen voi olla myös vallan käyttämistä.
"Jos välit tulehtuvat, sitä kautta voidaan käydä valtakamppailua", Nykänen sanoo.
Valtakamppailua on käyty viime aikoina muun muassa Muddusjärven paliskunnassa. Paliskunnan johtohenkilöitä on syytetty oikeudessa virkavelvollisuuden rikkomisesta, syrjinnästä ja poronhoitorikkomuksesta. Lapin Kansan mukaan oikeudenkäynnissä on käynyt ilmi, että epäiltyä syrjintää kohdanneelta asianomistajalta katosi lyhyessä ajassa koko noin 80 poron karja ilman kauppoja tai todennettuja vahinkoja.
Ylä-Lapin laajassa pororikosjutussa syytettyinä on johtoasemassa olevia henkilöitä: kolme paliskunnan poroisäntää, Saamelaiskäräjien varapuheenjohtaja sekä kolttien pitkäaikainen luottamusmies.
Luottamus yhteisön perustana
Poliisin kiinnostus on herännyt uudelleen. Aiemmin, 1970-luvulla, KRP:n alaisuuteen perustettiin Lappiin kaksi poropoliisin virkaa porosotien takia. Ne lakkautettiin 1990-luvun lopulla säästöjen ja uudelleen kohdistettujen prioriteettien vuoksi. Nyt KRP on taas mukana laajojen pororikosvyyhden tutkinnassa.
Nykänen muistuttaa, että koko poronhoito perustuu lopulta luottamukseen, koska ulkopuolinen valvonta on käytännössä mahdotonta. Hän varoittaa myös leimaamisesta: saamelaisyhteisöön kohdistuu Suomessa edelleen kielteisiä asenteita, ja yksittäiset tapaukset voivat toimia leimakirveenä koko väestöryhmää kohtaan.
"On puhuttu siitä, että suvuilla on ikään kuin muisti", hän sanoo viitaten siihen, että epäluottamuksen seuraukset voivat kestää sukupolvia.
Samalla Nykänen näkee mahdollisuuden: vaikeat oikeusprosessit voivat käynnistää avoimempaa keskustelua saamelaisesta tapaoikeudesta ja sen suhteesta Suomen lainsäädäntöön.
Source: Google News FI — Crime (fi)