Porovarkaudet Ylä-Lapissa: satoja poroja anastettu, 18 henkilöä syytteessä
Ylä-Lapin laajassa pororikosvyyhdissä syyttäjä nosti syytteet 18 henkilöä vastaan. Tapaus muistuttaa 1990-luvun Enontekiön tapausta, jossa poromieheltä katosi lähes koko tuhatpäinen karja.
Tuhatpäinen porokarja katosi – syyllinen jäi kiinni saamatta
Yle Uutiset raportoi enontekiöläisen poromiehen Hannu Maggan tapauksesta, jossa mies menetti 1990-luvun alussa lähes koko porokarjansa. Aluksi katosi 200 vaadinta, sitten seuraavana vuonna vielä enemmän. Katoaminen jatkui vuosi toisensa jälkeen, kunnes tuhatpäisestä karjasta oli jäljellä enää 17 poroa.
Naapurit eivät kärsineet vastaavista menetyksistä. Kukaan ei kertonut nähneensä, mitä Maggan poroille tapahtui – silti monet tuntuivat tietävän jotain. Ketään ei koskaan saatu kiinni. Jupakasta seuranneet velat menivät ulosottoon, ja Magga sai maksettua ne loppuun vasta tänä syksynä.
Syytteet 18 henkilöä vastaan Ylä-Lapissa
Maggan tapaus ei ole Lapissa ainutlaatuinen. Tänä vuonna käräjäoikeuksissa on käsitelty useita porotalouteen liittyviä rikoksia. Laajinta, Ylä-Lappiin sijoittuvaa juttua on tutkinut myös keskusrikospoliisi (KRP). Syyttäjä ilmoitti lokakuun lopulla nostaneensa syytteet 18 henkilöä vastaan useista vakavista rikoksista.
Syyttäjän mukaan kyse on laajamittaisista ja suunnitelmallisista porovarkauksista, jotka jatkuivat vuosien ajan ja tulivat ilmi vasta poliisin oman tutkinnan kautta. Syytettynä on paikallisessa yhteisössään johtavassa asemassa olevia henkilöitä: kolme paliskunnan poroisäntää, Saamelaiskäräjien varapuheenjohtaja sekä kolttien pitkäaikainen luottamusmies.
Samassa rikosvyyhdissä on syytteiden mukaan myös haettu peto- ja porovahinkokorvauksia väärin tiedoin. Viime vuonna Suomen valtio maksoi suurpetojen tappamista poroista korvauksia noin 10 miljoonaa euroa. Kun varastetut porot on pistetty lihoiksi ja myyty eteenpäin ja korvauksia on haettu perusteettomasti, puhutaan satojen tuhansien – jopa miljoonien – eurojen talousrikollisuudesta.
Poro on helppo ottaa, vaikea todistaa varastetuksi
Poliisi tunnistaa ongelman: porovarkaus on yhtä aikaa yksinkertainen ja hankala rikos. Poro on helppo ottaa, mutta vaikea todistaa varastetuksi.
Oulun yliopiston Giellagas-instituutin apulaisprofessori Tapio Nykänen selittää, että saamelaisessa poronhoidossa on historiallisesti ollut omia sisäisiä normeja. Ennen vanhaan toisen poro saatettiin ottaa tarpeen vaatiessa ruuaksi yhteisön hiljaisella luvalla – tällaista poroa kutsuttiin niestaporoksi, ja Nykäsen mukaan kyse oli saamelaisesta tapaoikeudesta.
Suoraa yhtäläisyysmerkkiä vanhan perinteen ja nykyisten rikosepäilyjen välille hän ei kuitenkaan vedä.
– Varmasti poron varastaminen tänä päivänä on kulttuurisesti lähempänä minkä tahansa tavaran varastamista. Kyse ei ole enää vanhoista niestaporoista, Nykänen sanoo.
KRP lakkautti poropoliisit – ja palasi asiaan vuosikymmenten jälkeen
1970-luvulla KRP:n alaisuuteen perustettiin Lappiin kaksi poropoliisin virkaa porosotien takia. Virat lakkautettiin 1990-luvun lopulla säästöjen ja organisaation painopisteiden muutoksen vuoksi – KRP halusi keskittyä laajoihin rikosvyyhteihin pienten pororikosten sijaan. Nyt kanta on muuttunut, kun on käynyt ilmi, että kyse voi olla juuri laajoista rikosvyyhdistä.
Vastaava tapaus on vireillä myös Muddusjärven paliskunnassa, jossa johtohenkilöitä on syytetty oikeudessa virkavelvollisuuden rikkomisesta, syrjinnästä ja poronhoitorikkomuksesta. Lapin Kansan mukaan oikeudenkäynnissä on tullut ilmi, että asianomistajalta katosi lyhyessä ajassa koko porokarja – noin 80 poroa – ilman kauppoja tai todennettuja vahinkoja. Tilanne muistuttaa suoraan Maggan tapausta.
Porot ovat myös valtaa
Poro ei ole vain taloudellinen omaisuuserä. Paliskunnan kokouksessa äänivalta määräytyy osakkaan omistamien porojen määrän mukaan. Nykänen tunnistaa dynamiikan.
– Jos välit tulehtuvat, sitä kautta voidaan käydä valtakamppailua, hän toteaa.
Nykänen varoittaa myös leimaamisesta: saamelaisyhteisöön kohdistuu Suomessa edelleen kielteisiä asenteita, ja tällaiset tapaukset voivat toimia leimakirveenä koko väestöryhmää kohtaan. Samalla hän näkee mahdollisuuden: vaikeat oikeusprosessit voivat käynnistää avoimen keskustelun saamelaisesta tapaoikeudesta ja sen suhteesta Suomen lainsäädäntöön.
Koko poronhoito perustuu Nykäsen mukaan lopulta luottamukseen, koska ulkopuolinen valvonta on käytännössä mahdotonta. Jos luottamus pettää johtohenkilöihin, seuraukset voivat kestää sukupolvia.
– On puhuttu siitä, että suvuilla on ikään kuin muisti, Nykänen sanoo.
Source: Yle Uutiset